Kuten tavallista arvuuttelimme päämääräämme lähtiessämme sokkomatkalle lauantaiaamuna 11.7.2026. Ensimmäinen hämäysyritys tapahtui heti alussa, kun linja-autot lähtivät keskustan risteyksestä oikealle eli pohjoiseen päin. No, seuraavasta liittymästä käännyttiinkin sitten etelää kohti. Parkanoa lähestyttäessä saimme kuulla Katrin ja Ullan kertomisia paikkakunnasta. Kapusimme pitkät portaat Parkanon kirkkoon, jossa Katri kertoi kirkon mielenkiintoisesta historiasta mm, että suunnittelija oli Salomon Köhlström eli Köykkä, joka on suunnitellut myös Jalasjärven kirkon. Lopuksi lauloimme suvivirren.
Tei-Tuvalla nautitun maittavan lounaan jälkeen saimme kyytiimme mainiot oppaat Leenan ja Minnan ja lähdimme kohti Ikaalista. Ajoimme Vanhakauppalan portista kaupunginosaan, jossa oli ihania vanhoja puutaloja ja kauniit lehmukset katujen varsilla. Matkamme jatkui kiertäen Kyrösjärveä Kyröskosken puolelle, josta käännyimme pohjoiseen järven itäpuolelle Viljakkalaan. Siellä pysähdyimme Haverin kaivokselle, joka on historiallinen entinen kulta-ja rautakaivos toimien 1700-luvulta vuoteen 1960. Nykyään se on suosittu sukelluskohde, se on noin 80 metriä syvä ja kaivoksessa on yli kaksi kilometriä sukeltajille haastavaa luolastoa.
Seuraava pysähdys oli Röyhiössä, jossa saimme nauttia Seleentakusten kesäteatterin esityksestä Harmaat Pantterit. Näytelmä loi karun ja koomisen kuvan ikäihmisten tulevaisuuden hoidosta.
Matkamme jatkui mutkaisia ja mäkisiä teitä läpi Seitsemisen kansallispuiston jylhän harjun kahvila Aurettareen, joka oli todella persoonallinen kahvila. Sisällä oli kaikenlaista vanhaa tavaraa ja piha oli pullollaan jos jonkinlaista vanhan ajan rompetta.
Ja vielä kerran kuljettajat hämätäkseen pyörittivät meitä liikenneympyrässä, mutta autojen nokat kääntyivät kuitenkin kotia kohti.
Maisemat tällä reissulla olivat todella upeita, korkeuserot huimia, oli mäkiä ja laskuja. Aivan erilaista kuin mihin täällä lakeuksilla on totuttu. Kolmostietä etelään ajettaessa ei tiedä, mitä kaikkea sivummalta löytyy. Kannattaisi joskus valita reitiksi vaikka Kyrösjärven toista puolta kulkeva tie.
Kiitos mainioille kuljettajillemme Sarille ja Juhalle sekä matkanjohtajillemme Ullalle ja Katrille, jotka kaiken lisäksi olivat tilanneet meille mitä mainioimman retkisään.
Kuvia kuvagalleriassa.
