Tämän vuoden ”yön yli – retki” tehtiin kauniissa kesäisessä säässä Olkiluodon ydinvoimalaan ja Raumalle. Keskiviikkona aamulla klo 8.00 nousimme Myllyniemi & Pollarin 57-paikkaiseen bussiin, jossa kuljettajana oli Juhani Ylitalo. Matkan aikana oli helppo laskea, onko kaikki mukana, kun retkeläisiä oli täysi bussillinen. Matkaan lähdimme Parkanon kautta, jossa pidimme ensimmäisen kahvitauon St1:llä (ex Shell). Sen jälkeen matka jatkui päivän pääkohteeseen Olkiluodon ydinvoimalaan Eurajoelle. Siellä meitä oli vastaanottamassa Luopajärvellä syntynyt diplomi-insinööri Ari Anttila, joka on ollut Olkiluodossa töissä lähes 40 vuotta. Vierailukeskuksessa tunnistautumisen jälkeen nautimme maittavan lounaan ja kuuntelimme auditoriossa Arin esityksen ydinvoimalan toiminnasta ja voimalaitos jätteen loppusijoituksesta Olkiluodon kallioperään. Valaiseva esitys sähkön tuottamisesta ilman hiilidioksidipäästöjä ja Olkiluoto 1, 2 ja 3 ydinvoimaloiden toiminnasta ja rakennushistoriasta herätti retkeläisten keskuudessa myös paljon kysymyksiä, joihin Arilla oli hyvät ja paikoin humoristiset vastaukset. Sitten pääsimmekin bussilla kierrokselle laitosalueelle ja kävellen luolastoon, jossa 650 m pitkää tunnelia pitkin päädyimme voimalaitosjätteen loppusijoitushalliin. Ja hissillä myös pois, vaikka Ari ehdotti, että sieltä ehkä voisi paikkoja varata myös itselleen. Lopuksi palasimme kahville vierailukeskukseen ja saimme tutustua siellä olevaan näyttelyyn. Vierailukeskus on avoin kaikille, mutta ryhmällemme varattu laitosesittely piti tehdä etukäteen.
Olkiluodosta sitten bussin nokka kohti Rauman kaupunkia ja Scandic- hotellia, jossa yövyimme. Pienen lepohetken jälkeen lähdimme kävellen kanaalin varrella sijaitsevaan Buena Vista ravintolaan ja nautimme herkullisen kolmen ruokalajin päivällisen hyvässä seurassa. Loppu illaksi varattu ”oma ohjelma aika” taisi kaikilla kulua sulatellessa ruokaa omissa hotellihuoneissa.
Torstaina aamupalan jälkeen siirryimme bussilla pienen matkan Rauman vanhalle kirkolle, jossa Rauman oppaamme Kirsi ja Satu odottivat meitä. Jakaannuimme kahdeksi ryhmäksi ja lähdimme tutustumaan Vanhaan Raumaan n 1 h mittaisella kävelyretkellä oppaiden Raum gielisel opastuksel. Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki ja historiaa löytyy keskiajalta asti, joten esiteltävää olisi ollut vaikka koko päiväksi. Saimme kuitenkin kuulla Unescon maailmanperintökohteena olevasta puutalo alueesta ja siellä asuvien ihmisten elämästä pääkohtia, näimme Kekkosen matalan ja Suomen kapeimman kadun. Kuulimme myös kertomuksen ikkunoilla olevista koirapatsaista, joista voi päätellä, onko talossa asuva isäntä kotona vai merillä. Näimme kuvataiteilija Kerttu Horilan ateljeen ikkunalla olevat keramiikkatyöt, joita oli myös muualla Vanhan rauman alueella ja Rauman kanaalissa uivat Kolme sulotarta.
Opaskierros päätettiin Rauman Pyhän Ristin kirkkoon, jonka ovat rakentaneet alun perin Italiasta tulleet fransiskaaniveljet luostarinsa kirkoksi 1500-luvun alussa. Kirkossa olevat katto- ja holvimaalaukset, sotasaaliina tuodut kynttiläkruunu ja alttarikaappi sekä Suomen vanhin votiivitaulu (vuodelta 1572), olivat hyvän oppaan esitteleminä mahtava elämys.
Matka jatkui oppaamme Kirsin kanssa bussilla uudemman Rauman puolelle, jossa kuulimme puu – ja varustamo teollisuudesta, näimme Suomen suurimman pienvenesataman ja päädyimme lopulta Kivikylä Areenalle, mikä on kaupungin ylpeyden Rauman Lukon koti. Siellä meille esiteltiin mikä on Rauman Lukko, yksi Suomen johtava jääkiekkoseura, kuinka sen toiminta on saanut alkunsa ja kuinka se toimii tänä päivänä mm nuorten urheilun tukemisessa. Lopuksi lounastimme Aura Loungessa ja näimme myös Lukkolaisia harjoittelemassa jäällä.
Kotimatka alkoi yli 20 asteen lämmössä ja edelleen kauniissa kesäsäässä. Munkkikahville pysähdyimme vielä Niinisalon sotilaskotiin ja otimme yhteiskuvan bussin vierellä. Tässä vaiheessa matkanjohtajan täytyi ensimmäisen kerran komentaa retkeläisiä nousemaan bussiin, koska kaikilla tuntui vielä olevan kovasti juttua keskenään ja ilmeisesti pieni toivomus mielessä, että matka ei vielä päättyisi. Koko matkan ajan retkeläisten kesken oli todella hyvä henki ja yhteenkuuluvaisuuden tunne eikä heitä tarvinnut odotella tai etsiä mistään. Matkanjohtajan oli siis helppo olla, kiitos kaikille retkeläisille tästä!
Kiitos myös hyvin toimineista matkan järjestelyistä matkatoimisto Saarikoski Travelsille ja Juha Saarikoskelle!
Katri Anttila
Kuvia kuvagalleriassa.
